Vapaaehtoisuus metsän puolella: METSO-ohjelma astuu uudelle kaudelleen 2026
Suomen vapaaehtoinen metsiensuojelu jatkuu uudella METSO-kaudella 2026,2040. Rauhallinen katsaus siihen, miksi metsänomistajien oma tahto voi olla luonnon paras liittolainen.
Meille suomalaisille metsä on paljon enemmän kuin puita ja puutavaraa. Se on paikka, johon menemme hiljentymään, marjastamaan ja hengittämään. Siksi seuraan erityisen tarkkaana, kun metsiensuojelun vapaaehtoinen lippulaiva, METSO-ohjelma, astuu vuonna 2026 uudelle kaudelleen. Kyse ei ole vain hallinnollisesta jatkosta, vaan lupauksesta luonnolle.
Mikä METSO oikein on
METSO eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma perustuu ajatukseen, joka minua puhuttelee: suojelu tapahtuu vapaaehtoisesti. Uuden kauden 2026–2040 tavoitteena on pysäyttää metsäluonnon monimuotoisuuden jatkuva heikkeneminen ja kääntää kehitys vakaaksi tai suotuisaksi Etelä-Suomessa. Pakon sijaan luotetaan metsänomistajien omaan tahtoon suojella.
Tavoitteet ylittyivät etuajassa
Rohkaisevinta on, että edellinen kausi tuotti tulosta odotettua nopeammin. Keskeinen tavoite saavutettiin jo vuonna 2024, kun runsaat 96 000 hehtaaria uusia alueita saatiin pysyvän tai pitkäaikaisen suojelun piiriin, ennen alkuperäistä vuoden 2025 määräaikaa. Pelkästään vuonna 2024 suojeltiin noin 3 200 hehtaaria metsäelinympäristöjä, joista metsänomistajat turvasivat pysyvästi noin 2 900 hehtaaria.
Suomi lukujen valossa
Kokonaiskuva on vaikuttava. Suomessa on 40 kansallispuistoa, joiden yhteispinta-ala on noin 1 003 300 hehtaaria. Kaiken kaikkiaan 2,94 miljoonaa hehtaaria metsiä on suojeltu tai rajoitetun käytön piirissä, mikä on noin 13 prosenttia maan koko metsäalasta. Nämä luvut kertovat pitkäjänteisestä työstä, jota on tehty vuosikymmenten ajan tuleville sukupolville.
Osa suurempaa kokonaisuutta
METSO ei myöskään toimi yksin. Se kytkeytyy laajempaan kokonaisuuteen yhdessä Helmi-elinympäristöohjelman 2021–2030 ja kansallisen metsästrategian 2035 kanssa. Minusta juuri tämä on olennaista: yksittäiset teot eivät riitä, vaan tarvitaan toisiaan tukevien ohjelmien verkosto, joka kattaa niin metsät, suot kuin muutkin arvokkaat elinympäristöt yhtä aikaa.
Miksi tämä koskettaa minua
Vapaaehtoisuudessa on jotain hyvin suomalaista ja samalla toivoa herättävää. Kun metsänomistaja päättää itse suojella palan metsäänsä, syntyy sitoutumista, jota mikään pakko ei voisi tuottaa. Toivon, että uusi METSO-kausi muistuttaa meitä kaikkia siitä, että luonnon turvaaminen ei ole uhrautumista vaan lahja, jonka annamme sekä metsälle että itsellemme.
