Suomen metsät ja ilmastotavoitteet: uusi selvitys vaatii metsänhoitoon isoja muutoksia
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan metsien ilmasto-, luonto- ja vesistötavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä muutoksia metsänhoitoon sekä uusia ohjauskeinoja lähivuosina.
Metsät ovat suomalaisille paljon enemmän kuin puuraaka-aineen lähde. Ne ovat osa kansallista identiteettiä, virkistyksen paikka ja samalla keskeinen tekijä siinä, kuinka hyvin maamme onnistuu saavuttamaan sille asetetut ilmasto- ja luontotavoitteet lähivuosien ja vuosikymmenten aikana.
Tuore selvitys nostaa nyt esiin kysymyksen, joka on herättänyt paljon keskustelua: nykyinen metsänhoito ei riitä sellaisenaan tavoitteiden saavuttamiseen, vaan tarvitaan merkittäviä muutoksia. Kyse ei ole mielipiteestä vaan tutkimuslaitosten tekemästä perusteellisesta arviosta, jota kannattaa tarkastella rauhassa.
Mistä selvityksessä on kyse
Sitran tilaamassa hankkeessa Luonnonvarakeskus eli Luke ja Suomen ympäristökeskus Syke selvittivät yhdessä, miten metsiin kohdistuvat ilmasto-, luonto- ja vesistötavoitteet voidaan käytännössä saavuttaa. Työn tuloksena syntyi kokonaisvaltainen joukko toimenpiteitä sekä niitä tukeva ohjauskeinojen paketti.
Selvityksen keskeinen viesti on selkeä. Jos Suomi aikoo pitää kiinni sitoumuksistaan, metsänhoidon käytäntöjä on muutettava nykyisestä tuntuvasti. Tutkijat korostavat, että eri tavoitteita ei kannata tarkastella erillään toisistaan, vaan ne on nivottava yhteen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.
Metsäluonnon monimuotoisuus
Yksi selvityksen tärkeimmistä suosituksista koskee metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista. Tutkijoiden mukaan lahopuun, lehtipuiden ja vanhojen puiden määrää tulisi lisätä kaikissa metsän hoitovaiheissa, sillä juuri nämä elementit ovat monille uhanalaisille lajeille elintärkeitä elinympäristöjä.
Tutkimusprofessori Matti Koivula tiivistää asian toteamalla, että lahopuun määrän lisääminen edellyttää myös niin sanottujen tekopökkelöiden määrän kasvattamista. Tällaiset pystyyn jätetyt runkojen osat tarjoavat pesä- ja ravintopaikkoja monille eliöille ja lisäävät talousmetsien luontoarvoja pitkällä aikavälillä.
Metsät hiilinieluna
Ilmastonäkökulmasta metsien merkitys hiilinieluna on aivan keskeinen. Selvityksen mukaan metsien käyttöä tulisi ohjata sellaisiin toimiin, jotka lisäävät puuston kasvua ja vähentävät poistumaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että metsien annetaan sitoa hiiltä tehokkaammin kuin nykyisin tapahtuu.
Vanhemmat ja järeämmät metsät varastoivat hiiltä tehokkaammin kuin nuoret talousmetsät, minkä vuoksi puuston kasvattaminen pidempään on ilmaston kannalta hyödyllistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita metsien käytön lopettamista, vaan sen suuntaamista tavalla, joka tukee sekä ilmastoa että luontoa.
Vaikutukset metsätalouteen
Muutokset eivät ole ilmaisia, ja selvitys tuo esiin myös niiden taloudelliset seuraukset. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää hakkuutasojen laskua lähivuosikymmeninä, mikä voi nykyisellä tuoteprofiililla vähentää puunjalostuksen määrää ja vaikuttaa metsäsektorin toimintaan monin tavoin.
Juuri tästä syntyy se ristiriita, joka tekee aiheesta niin vaikean. Suomen talous nojaa vahvasti metsäteollisuuteen, joten hakkuiden vähentäminen herättää ymmärrettävästi huolta työpaikoista ja viennistä. Tutkijoiden viesti on kuitenkin se, että ilman muutoksia tavoitteita ei yksinkertaisesti saavuteta.
Kannustimet ja velvoitteet
Selvityksessä ei tyydytä pelkkiin suosituksiin, vaan siinä pohditaan myös keinoja, joilla muutokset saadaan aikaan. Apulaisprofessori Jussi Lintusen mukaan tavoitteena oli rakentaa tasapainoinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät sekä kannustimet että velvoitteet, jotta muutos olisi käytännössä mahdollinen ja oikeudenmukainen.
Tutkijat painottavat myös aikataulun merkitystä. Ohjauskeinojen käyttöönotto tulisi aloittaa nopeasti, sillä osa tavoitteista kohdistuu jo lähivuosiin, kuten vuosiin 2027, 2030 ja 2035. Mitä pidempään päätöksiä lykätään, sitä jyrkempiä toimia myöhemmin todennäköisesti tarvitaan.
Katse tulevaisuuteen
Kaiken kaikkiaan selvitys piirtää kuvan tilanteesta, jossa helppoja ratkaisuja ei ole, mutta suunta on selvä. Suomen metsät voivat olla samaan aikaan sekä hyvinvoivan luonnon koti että ilmastotyön tukipilari, jos päätöksentekijät ja metsänomistajat löytävät yhteisen ja kestävän tavan edetä tulevina vuosina.
